Vedenalaisia kameroita on kahdenlaisia: varta vasten vedenalaiseen käyttöön tarkoitettuja ja koteloituja pintakameroita. Uusien laitteiden markkinoilla ei suoraan vedenalaiseen käyttöön valmistettuja laadukkaita filmikameroita enää ole saatavilla. Korkealaatuisia digitaalikameroita ei ole koskaan valmistettu suoraan vedenalaiseen käyttöön, joten nykyään vaihtoehdoksi useimmiten jää normaalin digitaalikameran vieminen pinnan alle siihen suunnitellun kotelon, housingin sisällä. Varsinaisten vedenalaiskameroiden etu koteloituihin pintakameroihin verrattuna johtuu niiden käyttäjäystävällisyydestä ja vedenalaisten laajakulmalinssien paremmasta optisesta laadusta. Optinen laatuero johtuu siitä että pinnan päällisten laajakulmalinssien edessä housingeissa on käytettävä kaarevia dome porteja, jotka pehmentävät kuva-alan reunapiirron selvästi laajemmalta alueelta vedenalaisiin laajakulmalinsseihin verrattuna. Tämä laatuero korostuu etenkin suurilla aukoilla kuvattaessa. Koteloidut pintakamerat mahdollistavat kuitenkin erittäin laajan optiikkavalikoiman ja lisätarvikkeiden käytön. Siksi ne ovat joustavampia ja monipuolisempi kuin varsinaiset vedenalaiset kamerat. Myöskin digitaalikameroiden laatuero on useimmissa tapauksissa ylittänyt filmikameroiden laadun.

Veden alla on ihanneolosuhteissakin varsin rajallinen näkyvyys. Vähentääkseen kuvattavan kohteen ja linssin välissä olevaa vesimassaa ja partikkeleita, kuvaaja pyrkii mahdollisimman lähelle kohdettaan. Vedenalaiskuvaus jakaantuukin karkeasti kahteen osa-alueeseen: erittäin laajakulmaisilla optiikoilla tapahtuvaan maisemakuvaukseen ja makro- tai mikro-optiikoilla tapahtuvaan lähikuvaukseen. Keskipolttoväliset linssit ja kapeat laajakulmat ovat veden alla vaikeita käyttää, koska maisemakokonaisuuksia on kuvattava usein liian kaukaa ja tarpeeksi lähelle ei voida tarkentaa. Tällöin linssin ja kohteen etäisyys jää liian suureksi, ja joudutaan kuvaamaan suuren vesimassan ja partikkelimäärän läpi. Myöskään salamavalot eivät kaukaa jaksa herättää kohteen värejä henkiin. Lopputuloksena on väritön, epädynaaminen ja kuollut kuva. Keskipolttoväliset linssit ja kapeat laajakulmat saattavat kuitenkin olla omiaan tietyissä tilanteissa, esimerkiksi haita kuvattaessa.