Keskitalvella tuhansien neliökilometrien jääkansi peittää alleen Suomenlahden ja Pohjanlahden. Tuulten työntäessä jäälakeuksia kohti meren pohjukoita kiintojää murskautuu lohkareikoiksi muodostaen jopa kilometrien mittaisia ahtojäävalleja. Ahtojäävallin pinnalla näkyvä osa, purjeeksi kutsuttu, on yleensä 0,5–2 metriä korkea röykkiö. Se kätkee alleen jopa 10 kertaa paksumman, usein pohjaan saakka ulottuvan vedenalaisen lohkaremuodostelman, kölin. Suurin Itämerellä mitattu ahtojäävalli on työntynyt yli 30 metrin syvyyteen.

Ahtojäiden alla kuvaaja kohtaa pysähtyneen, hiljaisen maailman. Ahtojäätelit hehkuvat jäänalaisessa hämärässä neon ja pastellin sävyissä aivan kuin ne olisi valaistu sisältäpäin. Filmille on usein vaikea tallentaa autenttista ahtojäiden värikirjoa. Digikenno toistaa värit paremmin.