Suomi on tuhansien järvien maa, itse asiassa melkein kahdensadantuhannen. Suurimmassa osassa niistä ei ole kuvattu. Useimmat järvet ovat toki humuspitoisia ja sangen sameita, mutta parhaimmillaan vaakanäkyvyys on veden alla kymmeniä metrejä.

Jollakin tavalla suomalaisia on aina kiehtonut maiseman karu yksinkertaisuus. Kirkkaat lähdejärvet tyydyttävät herkällä niukkuudellaan ja rytmillään paatuneimmankin värimaanikon tarpeet. Tunnelma voi olla henkeäsalpaava valon siilautuessa metsän läpi järveen, jossa kelot makaavat uinuen pitkää, kymmenien vuosien untaan sedimenttipeittonsa alla. Muotojen sekä elementtien vuoropuhelu on jatkuvaa.